*

MattiPasila

Sadan Vuoden Talo ja muut rakentajat

Joka on seurannut Ylen sarjaa ”Sadan vuoden talo” – tuntee tapauksen. Olen tehnyt oman ammatillisen analyysin tästä ohjelmasta peilaten sitä omaan kokemukseeni ja ammattitaustaani.

Tässä ohjelmassa on pohjalla intuitio – isän talo puretaan ja paikalle rakennetaan uusi talo, jonka on siis määrä kestää seuraavat sata vuotta. Tämä sata vuotta perustuu omaan mielikuvaan, rakennusmateriaalimyyjien (puulevy) hypetykseen ja asetettuun mielikuvaan rakennuksen kestoiästä. Hankkeen on määrä olla isänmaallinen teko.

Tässä muutamia perustyyppejä hankkeeseen ryhtyjistä yleensä.

Project Manager

Pientalorakennuttaja (kertarakentaja) perustaa hankkeen omaan projektiosaamiseen, usko siihen, että kun on tullut Otaniemessä luettua MS Project ohjelman käyttöä ja sitä teknologiayrityksessä sovellettu kännykkätuotannon suunnittelussa ja seurannassa, homma menee kotiin tällä. Tässä ryhmässä rakennusmiehet, jos heidän kanssaan suvaitaan kommunikoida, saavat tuta, mitä hi-tek mies tietää rakentamisesta. Vähintään se luottomieheksi palkattu vastaava mestari saa kenkää, kun ensimmäiset takaiskut ilmestyvät projektiraporttiin, minkä ohjelmasta saa helposti tulostettua, mikäli projektiassari on vaan päivittänyt datan siihen.

 

Ammattimies

Sitten on ne rakennusalan ammattimiehet, jotka uskovat, että kun työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin mennään omalle työmaalle pykaamaan kotia, ostetaan ”halvalla” niin tässä on salainen resepti. Nämä miehet ovat yleensä sen verran ammattiylpeitä, että hankkeen kestoa jatketaan, puurretaan ja saadaan talo valmiiksi. Kukaan ei ole todistamassa, mitä talohanke maksoi, eikä siitäkään enää jälkikäteen puhuta, että hanke kesti 18 tai 36 kk pidempään, kuin oli laskettu.

 

Epätoivoiset

Surullisin ryhmä ovat ne rakennushankkeeseen ryhtyvät, joilla ei ole varsinaisesti mitään edellytyksiä siihen. Kustannusarviolaskuri ei anna millään ilveellä sellaista tulosta, että voisi keskustella pankin kanssa realistisesta hankkeesta. Projektiin ryhdytään, koska siihen on sellaiset motiivit, joita ei ulkopuolinen edes pysty käsittämään. Nämä hankkeet ovat niitä, jotka yleensä myydään keskeneräisinä, tai pankit myyvät. Kohdetta on viety eteenpäin arveluttavilla rakenneratkaisuilla, jotka perustuvat siihen luuloon, että vaihtoehtoinen, halvempi toteutustapa on yhtä hyvä, kuin se mikä siihen on suunniteltu. Lopputulos on murhaava.

 

Varmanpäälle

Sitten on se onnellinen pientalorakennuttaja, joka uskoo, että kun pysyy omissa töissään, ostaa talopakettitoimittajalta avaimet-käteen toimituksen, tietää mitä ostaa ja saa sitä mitä on tilannut. Hän saa perushuttua, talon, jossa on kymmenen vuoden takuu. Suurien toimijoiden kanssa ei riitoja suuremmin synny.

 

Sadan vuoden talo on näiden esimerkkien ulkopuolelta. Kohde, jota pyörittää ammattitaidoton henkilö, nojaa, varsinkin alussa, arkkitehdin mahtivoimaan. Työmaan työnjohto puuttuu ja sekasorto on tosi-tv muotoon ajettuna pelottava, mutta käytännössäkin hälyttävä. Paljon aikaa menee aprikoidessa, toisten ajatuksia punnitessa ja epävarmuuden vallitessa oman osaamattomuuden puolustelussa. Tässä hankkeessa ei ollut kustannusarviota, ei luottomiestä johtamassa töitä selvällä insentiivillä ja rakenneratkaisut olivat vaikeita ja niistä ei ollut kokemusta käytännössä. Kenelläkään ulkopuolisella ei ollut mitään motivaatiota saada hanketta kunnialla maaliin, jokainen syytti toistaan, arkkitehdistä lähtien. Rakennuttaja oli yksin vaikeiden ratkaisujen kanssa, vailla osaamista ja kokemusta. Ohjelman lopputulema oli synkkä, ”voitolla on monta isää – tappio on aina orpo” toteutui taas kerran. Realismi, että hankkeeseen ryhtyjä voi kantaa hankkeen taakkaa (lainamenot) tulevaisuudessa, on poissa, ohjelman loppu oli kuitenkin valmis talo, iso pankkilaina ja epäkurantti kohde, miljoonatalo Porin esikaupungissa.

Olen toteuttanut 23 uudisrakennushanketta, kokoluokassa 1-9 asuntoa/per kohde. Keskimääräinen menestyskonsepti lähtee ammattitaitoisesta ja motivoituneesta vetäjästä toteutuksessa. Hanke pitää saada pysymään tempossa ja osaaminen arvioida suunniteltuja rakenneratkaisuja, ellei niitä ole päässyt suunnitteluvaiheessa ohjaamaan, on ensiarvoisen tärkeätä. Nyt kun elämäni viimeinen oma talo on käyttöönottovaiheessa, voin suhteellisen hyvin arvioida rakennushankkeen ryhtymisen menetystekijöitä.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset